Rakkaus kietoi kätensä ympärilleni
Otat kädestäni kiinni. vedät minut pois omista sekavista ajatuksistani. Niistä ajatuksista, jotka pakottavat pysymään hereillä vielä kun kello lyö kaksitoista yöllä. Ajatuksista, jotka kulkevat vierelläni, sisälläni, aivan kuin olisivat näkymättömiä, mutta tietoisesti kuitenkin hätkähdyttävän lähellä. Pidät tiukasti minusta kiinni, kun astun ensimmäiselle askelmalle vielä unenrippeet silmissäni. Näkökentässäni kaikki sumenee pieneksi hetkeksi, mieli myrskyää, aallot lyövät ja hetken on vaikeaa pysyä pinnalla. Ajatukseni irrallisina kuin tuulen puhaltamat lumihiutaleet ikkunalaudalla. Puristava otteesi ranteestani hellittää, laitat minut istumaan keittiön tuolille. Kaadat vaaleansiniseen kuppiin suklaamuroja, niitä samoja, joista joskus kerroin pitäväni vain kohteliaisuuden vuoksi. Silloin et tuntenut minua vielä perinpohjaisesti. Tartuit irrallisiin lauseisiin vielä kovin tiukasti kiinni, kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Tänä maaliskuisena aam...